Dreaming of You Rovaniemi - The Official Hometown of Santa Claus - Lapla...

Minäkö Dayrider?

Istun Sheffieldin bussissa lipulla, jossa lukee Dayrider! Olin matkalla Peak Districtin kansallispuistoon tyttäreni Hetan kanssa. Suunnitelmissa oli tunnin matka ensin bussilla Sheffieldin keskustasta Bakewelliin. Ja sieltä jalkapatikassa pari tuntia Chatswothin kartanoon ja toista kautta takaisin, pitkin Keski-Englannin kaunista viheriötä.

Bussilipun hinta oli £3.60, olin pyytänyt Hetan neuvosta return ticketin. En huomannut edes katsoa kuittia, jonka sain kuljettajalta ennenkuin paluumatkalla. Se on nyt minulla kotona tietokoneeni vieressä ja ihailen sitä, valkoista paperipalasta. Siinä on pohjalla painettu sinisellä Stagecoach -logoineen ja päälle kassan automaattiset merkinnät. Mutta lipulla on oma nimi, DAYRIDER.  Nimi on tosi mielenkiintoinen, lähes noin kirjoitettuna seksikäskin!

Tutkittuani nimeä tulin siihen tulokseen, että Sheffieldissä on kokeiltu vuosi sitten kuukauden ajan 2 4 1 - lippua, jossa voi matkustaa kaverin (two for one) kanssa päivän ajan missä päin aluetta tahansa, hintaan £3.40. Olisikohan nimi lippuun jäänyt siitä  - ei selvinnyt ainakaan minulle, sillä aikataulussa ei ollut mainintaa eikä nettisivuilla.

Joka tapauksessa minusta oli mukava oli Dayrider yhden päivän ajan!


Englantilaiset ovat keksineet oivallisen idean tehdä video, jossa kerrotaan yksinkertaisella mutta tosi kivalla tavalla miten alueelle pääsee - samalla siinä esitellään Peak Districtin kansallispuiston tarjontaa. Ja yllätys, yllätys, alueelta löytyy kondoolejakin! En kylläkään nähnyt niitä,  on puisto sen verran suuri, onhan se Englannin suurin kansallispuisto.



Heta tutkii Bakewellin opastuskeskuksesta ostettua karttaa. Ilman sitä olisimme olleet monta kertaa hukassa, koska merkinnät ovat ihan toista luokkaa verrattuna Suomen reitteihin. Jokamiehen oikeudet eivät päde Englannin valtakunnassa, joten parempi pysyä julkisilla reiteillä eikä eksyä yksityisille reiteille, joita risteilee siellä ja täällä.

 

Mahtava Chatswothin kartanon linna, ja sen kaunis puutarha. Kannattaa varata vierailuun aikaa koko päivä, sillä liput ovat £16.00 per henkilö. Me tyydyimme katselemaan tallirakennuksia, joihin oli hienosti sijoitettu pieniä myymälöitä, joissa myytiin käsitöitä ja jouluun liittyviä koristeita, paikallisia herkkuja jne.



Sammalta ja vihreätä, myöskin portin puuosat olivat kosteudesta sammaloituneet. Idyllinen kuva reitiltä, johon saattoi uppotua vain katselemaan ja hengittämään vihreyttä.

 Nurmikko oli hyvin kosteaa ja polut liukkaita syksyisen vesisateen jälkeen. Tuuli oli kohtalainen aukeilla paikoilla, mutta kauniissa syksyn metsässä sitä ei tuntunut. Pipo, villainen kaulahuivi ja hanskat olivat kuitenkin tarpeen, jos ei tuulta vastaan niin ilman suurta kosteutta varten.

Green steel city?

Torstai eli eilinen meni Sheffieldin kukkuloita ihastellessa. Kaupungista 1/3 sijaitsee Peak Districtin kansallispuistossa Yorkshiren maakunnassa Englannissa.  Toinen tyttäreni Heta opiskelee täällä Sheffieldin yliopistossa.

Kiersimme yliopiston lähellä olevan Sheffieldin Weston Parkin museon, joka oli muutakin kuin museo. Interaktiivinenkin. Hyvä katsaus kaupungin historiaan ja terästeollisuuden tuotteisiin, joiden valmistaminen aloutettiin 100 vuotta sitten. Kaupungissa asuu yli puoli miljoonaa ihmistä, josta on vajaan tunnin matka junalla Manchesteriin.

Illalla hieman shoppailua, upeaa ruokaa italialaisessa Strada -ravintolassa ja Hetan syntymäpäivän kunniaksi Proseccoa ja tiramisua.

Mielenkiintoinen ja palkittu käyntikohde oli keskustan Winter Garden.

Ja lopuksi, SouthYorkshire digitalisoituu vauhdilla. Projekti Digital Region lupaa ilmaisen huippunopean laajakaistan alueensa koteihin ja yrityksiin maksutta. Se on neljä kertaa nopeampi kuin Briteissä yleensä.

Sivistystä ja viikinkejä!

Tänään seikkailin yksikseni Dublinin katuja Iidan ollessa UCDssa. Kävelin kuudennesta kaupunginosasta hiljalleen kohti ydinkeskustaa. Kipaisin välillä hyväntekeväisyyskirppiksellä, josta löysin kivan mekon 4 eurolla. Kerrankin järkevä ostos.

Melkein unohduin katselemaan muita kirppiksiä ja katutaidetta, ja historian havinaa, kun huomasin ajan kulun ja kiiruhdin kohti määränpäätäni, Temple Baria.




Bernard Shaw oli irlantilainen kirjailija, joka sai Nobel-palkinnon. Tämä talon ohi olen jo kävellyt muutaman kerran. Toimii pubina ja turistinähtävyytenä. 

Tarkoitus oli perehtyä syvemmin Dubliniin ja sen historiaan. Niinpä lähes juoksin i-pisteiden väliä ja kaikki neuvojat ohjasivat minua paikasta toiseen, niin että hermostuin ja hikoilin. Luulin jo etten ehdikään kun en löytänyt oikeaa paikkaa. Mutta sitten yllättäen olinkin jo oikeassa paikassa. Syy tähän sekoiluuni oli se, että seurasin katujen numerointia samaan tapaan kuin kotona Suomessa, mutta eihän se niin mene täällä. Kadun nimen yhteydessä on kaupunginosan numero, ei osoitteen numeroa. Eli talon seinässä on erikseen sitten pienellä oikea osoite.

Pat liddy's walking tours of Dublin - päivittäin tehtävä opastuskierros lähti Trinity Collegen nurkilta. Nyt oli vuorossa The best of Dublin, 2 tuntia ja 15 minuuttia. Laatuaikaa oppaan ja kahden muun turistin kanssa.

Kierros sisälsi ensin Trinity Collegen ulkoalueet. Sisälle kuuluisaan kirjastoon ei menty, mutta tiedänpähän missä käyn seuraavalla Irlannin reissulla. Sieltä siirryimme vanhaan parlamenttitaloon, joka on nykyään pankin omistuksessa. Kävely kauniissa ja lämpimässä auringonpaisteessa (+17) oli tosi kivaa, varsinkin sivistyneessä seurassa. Mukana oli vain pariskunta Connecticutista ja minä, suomalainen.

Guinnessin olut on maailman kuulu, mutta tiesittekö että Arthur Guinness perusti köyhille asuntoja Dublinin lisäksi Amerikkaan. Asujalle oli kolme ehtoa, joista muistan vain kaksi - piti käydä töissä eikä saanut juoda! Koska juopot eivät maksaneet vuokria. Siinä oli kiusausta, juodakin hyvää Guinnessia vaiko menettää Guinnessin asunto!


Keskiajan kortteli ja viikinkien historia oli hieman kertausta Galwayn opastukselle, mutta tulipahan kerrattua. Kävelyreitillä oli kauniita laattoja, joihin oli upotettu viikinkien haudoista löydettyjä esineitä tai paremminkin kopioita niistä (kuvassa).

Mitä yhteistä on Irlannin parlamenttitalolla ja Washingtonin Valkoisella talolla?  The Leinster House on maan vanha parlamenttitalo, joka on identtinen Valkoisen talon kanssa. Alakuvassa opas Liam Greene näyttää piirustuksia.

Nyt taitaa tulla uni koneellekin, kun ei oikein onnistu tekstien liittäminen kuvien yhteyteen. Huomenna kuitenkin vielä päivä Iidan koululla ja sitten illalla lento Manchasteriin ja junalla Sheffieldiin.

Galway - Euroopan kehittyvin kaupunki

Päivä Galwayssä, johon ovat vaikuttaneet historian saatossa espanjalaiset, viikingit, norrmannit ja englantilaiset. Silti he ovat pystyneet säilyttämään irlantilaisuuden. Nälkäjuoleman uhallakin. 1800-luvulla joko kuoltiin nälkään tai lähdettiin pois Irlannista. Samalla perheen maaomaisuutta ei enää jaettu vaan 7-lapsisesta perheestä yksi jäi tilalle ja muut sisarukset muuttivat pois maasta.

Kävelyopastus oli hieno, jälleen tarinoiden kautta pääsin sisälle kaupungin ja irlantilaisten elämään. Nettisivut löytyivät, kun menin tietokoneella nettiin opastuskierros, oppaat ovat vapaaehtoisia opiskelijoita. Palkka tulee siitä kuinka hyvin on opastanut ja kierroksen lopussa voi antaa lahjoituksen jos tykkäsi kierroksesta. Maksoin 10 euroa kahdesta.

 

Lähtö- ja paluu oli Viking pub Crawl - nimisestä paikasta jonka brändin mukaiset asut oppailla oli. Mennään kohta Iidan kanssa syömään sinne. Ja sitten bussilla takaisin Dubliniin.

Suosittelen kierrosta kaikille. Samoin jos haluaa yöpyä edullisesti siistissä ja rauhallisessa hostellissa, valitse www.barnacles.ie.  Saman yrityksen hostelli on myös Dublinissa, josta ostimme koko bussimatkan ja majoituksen opiskelijahintaan. Miksi kaupunki sitten on nousussa? Täällä on kolme yliopistoa joiden opiskelijoita haetaan Amerikasta asti harjoittelemaan. Asukkaita on vain 75000.

 

Miksi Irlanti on vihreä? Paitsi nurmi, jota on kaikkialla? Irlantilaiset maalasivat mm brittien määräämät julkiset postilaatikotkin vihreiksi yhden yön aikana, koska eivät halunneet heitä eivätkä alistua edes punaiseen väriin.

 

Oleteko koskan kuulleet että viikingit tulivat Suomesta! No tänään se asia oikaistiin oppaalle. Kuulemassa olivat meidän lisäksi matkailijoita Ausseista, Kanadasta ja Amerikasta.

Tarinojen Irlanti

Cliffs of Moher länsirannikolla,  miljoona kävijää vuodessa ja Irlannin kuuluisin käyntikohde. Se oli tämän päivän tavoite. Herätys klo 5 ja bussilla Dublinista vielä pimeän aikaan. Damien kuljettajana, oppaana ja tarinankertojana, kaikki samassa pakkauksessa. Dublin Tour Company osasi asian. Suosittelen kaikille bencmarkkausta. Itse sain paljon uusia ideoita opastukseen, sillä Damien oli kerrassaan mainio, myös tarinankertojana. Vaikka oli talvisesonki (low season) oli 55-paikkainen bussi ammuttu täyteen, a 45 euroa.

Lehmiä, lampaita, hevosia, aasia ja vihreätä niin vihreätä etten ole ennen nähnyt niin paljon. Ja kosteata.

 

Tarinoita irlannin murteella, huumorilla. Kävimme kylässä jossa oli vain läpikulkeva tie, muutama talo ja O'Connors ja Guinness. Siis kaksi pubia. Mitä sitä kylä muuta tarvitsee.

 

Paikallisen kuuluisuuden musiikkia välillä. Ympärillä vihreätä, jonka rikkoo käsintehdyt kivimurikoista koodut raja-aidat. Ja niistäkin tarinaa. Kuljettajan puhetta kuunteli kuin jännittävää kuunnelmaa. Mielikuvat istuivat hyvin ympäristöön.

 

Iltapäivällä kiipesimme sitten Moherin "kallioille".  Siellä tunsi itsensä pieneksi ja nöyräksi. Atlantin vyöryvät aallot ja yli 200 metrin pudotus. Huikeaa. Upea näyttely vuoren sisässä kruunasi käynnin.
Alue on yksi Unescon maailmanperintö kohteista ja kestävän kehityksen kansallispuistossa Burren Egopuisto. Kohteen nettisivuilla oli hyvin kerrottu vastuullisista teoista.

Ja suklaaherkut pikkupuodissa.

Turpulenssia ja auringonpaistetta

Lento Air Linguksella oli kuoppaista. Kyna ei meinannut pysya kadessa kun kirjoitin muistikirjaani lennon aikaisia tuntemuksiani. Onneksi en ole lentopelkoinen, kuten edessani istuvat nuoret naiset, jotka hirisivat aanekkaasti yrittaen siten karkottaa lentopelkoansa. Mina nautin ison mukillisen teeta, vaikka valilla sai mukista pitaa kaksin kasin kiinni. Ystavallinen lentoemo puhui ihanasti murtaen englantia, samoin kuin kapteeni lennon alussa kun sanoi matkustajille etta nyt lennetaan kotiin. Siina oli kapteenilla isanmaanrakkautta aanessa.

 

Miten tama paiva meni minulla. Olo on vasynyt kun unet jaivat vahiin kotona. Nyt olen kiertanyt koko paivan Dublinin paakatuja, kaynyt hampurilaispaikassa ja paikallisessa fish and chips -paikassa syomassa. Maassa maan tavalla, vaikka vihanneksia kaipasinkin.

Huomenna lähden Iidan kanssa retkelle.  Bussilla.