Lento Air Linguksella oli kuoppaista. Kyna ei meinannut pysya kadessa kun kirjoitin muistikirjaani lennon aikaisia tuntemuksiani. Onneksi en ole lentopelkoinen, kuten edessani istuvat nuoret naiset, jotka hirisivat aanekkaasti yrittaen siten karkottaa lentopelkoansa. Mina nautin ison mukillisen teeta, vaikka valilla sai mukista pitaa kaksin kasin kiinni. Ystavallinen lentoemo puhui ihanasti murtaen englantia, samoin kuin kapteeni lennon alussa kun sanoi matkustajille etta nyt lennetaan kotiin. Siina oli kapteenilla isanmaanrakkautta aanessa.
Miten tama paiva meni minulla. Olo on vasynyt kun unet jaivat vahiin kotona. Nyt olen kiertanyt koko paivan Dublinin paakatuja, kaynyt hampurilaispaikassa ja paikallisessa fish and chips -paikassa syomassa. Maassa maan tavalla, vaikka vihanneksia kaipasinkin.
Huomenna lähden Iidan kanssa retkelle. Bussilla.
