Olipa kelien keli. Monenlaista keliä nähneenä tänään sattui matkallani itselle kaksi läheltä piti -tilannetta. Matkalla äidin luo Posiolle. Ei poroja lainkaan! Olivat varmaan puiden suojassa metsässä. Muutamia autoja vain takana ja vastaantulijoina.
Enkelit mukana läheltä piti -tilanteissa
Mutta lunta paljon tiellä ja ohjaus tahtoi mennä lumen mukana... Muutama rekka vastaantullessaan pöllytti kymmeniä metrejä sankasti lunta. Näkyvyys eteen ja taakse miinusta. Oli pakko pysähtyä ohitustilanteessa ja odottaa näkyvyyden selkeytymistä. Toisen rekan ohitettuani katsoin takapeiliin - hiki nousi otsarajaan. Ihan puskurissa kiinni iso oranssi paku! Autonkuljettaja ei nähnyt minua vaikka oli sumuvalot päällä. Taisi nekin olla lumen peitossa. Onneksi auto ei rysähtänyt pahki vaan sai jarrutettua.
Toinen kohtaus. Autoni otti lumesta ohjausta naapurikaistalle ja mutkassa. Vastaan tuli musta Audi. Yritin muistaa ohjeita nopeista reaktioista ja sainkin lempeällä pienellä ohjausliikkeellä auton oikealle kaistalle. ABS-valot syttyivät. Eli levyjarru jäi päälle. Ja ohjaus muuttui jälleen oudoksi. Valo sammui ja jatkoin matkaani. Onneksi minulla ei ollut kiirettä.
Apua sukulaisilta ja kaikki hyvin!
Posiolla pysähdyin äidin pihalle. Levyjarruvalo jälleen päällä. Onnellisesti perillä, joten soitto sukulaisille ja apua tuli. Vasara ja meisseli oikean miehen kädessä tekivät auton levyjarruille ihmeitä. Tuloksena paljon jääpalasia ja toimivat jarrut. Kiitos auttajille.
Nyt odottelen Otto-kissan kanssa mummia kampaajalta. Käytiin pihalla pieni lenkki, mutta Otto kyllästyi parissa minuutissa pöllyävään lumeen ja turkkiin tarttuviin hiutaleisiin. Nyt se nukkuu omassa paikassaan. Tuulkoon ulkona!
