Green steel city?

Torstai eli eilinen meni Sheffieldin kukkuloita ihastellessa. Kaupungista 1/3 sijaitsee Peak Districtin kansallispuistossa Yorkshiren maakunnassa Englannissa.  Toinen tyttäreni Heta opiskelee täällä Sheffieldin yliopistossa.

Kiersimme yliopiston lähellä olevan Sheffieldin Weston Parkin museon, joka oli muutakin kuin museo. Interaktiivinenkin. Hyvä katsaus kaupungin historiaan ja terästeollisuuden tuotteisiin, joiden valmistaminen aloutettiin 100 vuotta sitten. Kaupungissa asuu yli puoli miljoonaa ihmistä, josta on vajaan tunnin matka junalla Manchesteriin.

Illalla hieman shoppailua, upeaa ruokaa italialaisessa Strada -ravintolassa ja Hetan syntymäpäivän kunniaksi Proseccoa ja tiramisua.

Mielenkiintoinen ja palkittu käyntikohde oli keskustan Winter Garden.

Ja lopuksi, SouthYorkshire digitalisoituu vauhdilla. Projekti Digital Region lupaa ilmaisen huippunopean laajakaistan alueensa koteihin ja yrityksiin maksutta. Se on neljä kertaa nopeampi kuin Briteissä yleensä.

Sivistystä ja viikinkejä!

Tänään seikkailin yksikseni Dublinin katuja Iidan ollessa UCDssa. Kävelin kuudennesta kaupunginosasta hiljalleen kohti ydinkeskustaa. Kipaisin välillä hyväntekeväisyyskirppiksellä, josta löysin kivan mekon 4 eurolla. Kerrankin järkevä ostos.

Melkein unohduin katselemaan muita kirppiksiä ja katutaidetta, ja historian havinaa, kun huomasin ajan kulun ja kiiruhdin kohti määränpäätäni, Temple Baria.




Bernard Shaw oli irlantilainen kirjailija, joka sai Nobel-palkinnon. Tämä talon ohi olen jo kävellyt muutaman kerran. Toimii pubina ja turistinähtävyytenä. 

Tarkoitus oli perehtyä syvemmin Dubliniin ja sen historiaan. Niinpä lähes juoksin i-pisteiden väliä ja kaikki neuvojat ohjasivat minua paikasta toiseen, niin että hermostuin ja hikoilin. Luulin jo etten ehdikään kun en löytänyt oikeaa paikkaa. Mutta sitten yllättäen olinkin jo oikeassa paikassa. Syy tähän sekoiluuni oli se, että seurasin katujen numerointia samaan tapaan kuin kotona Suomessa, mutta eihän se niin mene täällä. Kadun nimen yhteydessä on kaupunginosan numero, ei osoitteen numeroa. Eli talon seinässä on erikseen sitten pienellä oikea osoite.

Pat liddy's walking tours of Dublin - päivittäin tehtävä opastuskierros lähti Trinity Collegen nurkilta. Nyt oli vuorossa The best of Dublin, 2 tuntia ja 15 minuuttia. Laatuaikaa oppaan ja kahden muun turistin kanssa.

Kierros sisälsi ensin Trinity Collegen ulkoalueet. Sisälle kuuluisaan kirjastoon ei menty, mutta tiedänpähän missä käyn seuraavalla Irlannin reissulla. Sieltä siirryimme vanhaan parlamenttitaloon, joka on nykyään pankin omistuksessa. Kävely kauniissa ja lämpimässä auringonpaisteessa (+17) oli tosi kivaa, varsinkin sivistyneessä seurassa. Mukana oli vain pariskunta Connecticutista ja minä, suomalainen.

Guinnessin olut on maailman kuulu, mutta tiesittekö että Arthur Guinness perusti köyhille asuntoja Dublinin lisäksi Amerikkaan. Asujalle oli kolme ehtoa, joista muistan vain kaksi - piti käydä töissä eikä saanut juoda! Koska juopot eivät maksaneet vuokria. Siinä oli kiusausta, juodakin hyvää Guinnessia vaiko menettää Guinnessin asunto!


Keskiajan kortteli ja viikinkien historia oli hieman kertausta Galwayn opastukselle, mutta tulipahan kerrattua. Kävelyreitillä oli kauniita laattoja, joihin oli upotettu viikinkien haudoista löydettyjä esineitä tai paremminkin kopioita niistä (kuvassa).

Mitä yhteistä on Irlannin parlamenttitalolla ja Washingtonin Valkoisella talolla?  The Leinster House on maan vanha parlamenttitalo, joka on identtinen Valkoisen talon kanssa. Alakuvassa opas Liam Greene näyttää piirustuksia.

Nyt taitaa tulla uni koneellekin, kun ei oikein onnistu tekstien liittäminen kuvien yhteyteen. Huomenna kuitenkin vielä päivä Iidan koululla ja sitten illalla lento Manchasteriin ja junalla Sheffieldiin.

Galway - Euroopan kehittyvin kaupunki

Päivä Galwayssä, johon ovat vaikuttaneet historian saatossa espanjalaiset, viikingit, norrmannit ja englantilaiset. Silti he ovat pystyneet säilyttämään irlantilaisuuden. Nälkäjuoleman uhallakin. 1800-luvulla joko kuoltiin nälkään tai lähdettiin pois Irlannista. Samalla perheen maaomaisuutta ei enää jaettu vaan 7-lapsisesta perheestä yksi jäi tilalle ja muut sisarukset muuttivat pois maasta.

Kävelyopastus oli hieno, jälleen tarinoiden kautta pääsin sisälle kaupungin ja irlantilaisten elämään. Nettisivut löytyivät, kun menin tietokoneella nettiin opastuskierros, oppaat ovat vapaaehtoisia opiskelijoita. Palkka tulee siitä kuinka hyvin on opastanut ja kierroksen lopussa voi antaa lahjoituksen jos tykkäsi kierroksesta. Maksoin 10 euroa kahdesta.

 

Lähtö- ja paluu oli Viking pub Crawl - nimisestä paikasta jonka brändin mukaiset asut oppailla oli. Mennään kohta Iidan kanssa syömään sinne. Ja sitten bussilla takaisin Dubliniin.

Suosittelen kierrosta kaikille. Samoin jos haluaa yöpyä edullisesti siistissä ja rauhallisessa hostellissa, valitse www.barnacles.ie.  Saman yrityksen hostelli on myös Dublinissa, josta ostimme koko bussimatkan ja majoituksen opiskelijahintaan. Miksi kaupunki sitten on nousussa? Täällä on kolme yliopistoa joiden opiskelijoita haetaan Amerikasta asti harjoittelemaan. Asukkaita on vain 75000.

 

Miksi Irlanti on vihreä? Paitsi nurmi, jota on kaikkialla? Irlantilaiset maalasivat mm brittien määräämät julkiset postilaatikotkin vihreiksi yhden yön aikana, koska eivät halunneet heitä eivätkä alistua edes punaiseen väriin.

 

Oleteko koskan kuulleet että viikingit tulivat Suomesta! No tänään se asia oikaistiin oppaalle. Kuulemassa olivat meidän lisäksi matkailijoita Ausseista, Kanadasta ja Amerikasta.

Tarinojen Irlanti

Cliffs of Moher länsirannikolla,  miljoona kävijää vuodessa ja Irlannin kuuluisin käyntikohde. Se oli tämän päivän tavoite. Herätys klo 5 ja bussilla Dublinista vielä pimeän aikaan. Damien kuljettajana, oppaana ja tarinankertojana, kaikki samassa pakkauksessa. Dublin Tour Company osasi asian. Suosittelen kaikille bencmarkkausta. Itse sain paljon uusia ideoita opastukseen, sillä Damien oli kerrassaan mainio, myös tarinankertojana. Vaikka oli talvisesonki (low season) oli 55-paikkainen bussi ammuttu täyteen, a 45 euroa.

Lehmiä, lampaita, hevosia, aasia ja vihreätä niin vihreätä etten ole ennen nähnyt niin paljon. Ja kosteata.

 

Tarinoita irlannin murteella, huumorilla. Kävimme kylässä jossa oli vain läpikulkeva tie, muutama talo ja O'Connors ja Guinness. Siis kaksi pubia. Mitä sitä kylä muuta tarvitsee.

 

Paikallisen kuuluisuuden musiikkia välillä. Ympärillä vihreätä, jonka rikkoo käsintehdyt kivimurikoista koodut raja-aidat. Ja niistäkin tarinaa. Kuljettajan puhetta kuunteli kuin jännittävää kuunnelmaa. Mielikuvat istuivat hyvin ympäristöön.

 

Iltapäivällä kiipesimme sitten Moherin "kallioille".  Siellä tunsi itsensä pieneksi ja nöyräksi. Atlantin vyöryvät aallot ja yli 200 metrin pudotus. Huikeaa. Upea näyttely vuoren sisässä kruunasi käynnin.
Alue on yksi Unescon maailmanperintö kohteista ja kestävän kehityksen kansallispuistossa Burren Egopuisto. Kohteen nettisivuilla oli hyvin kerrottu vastuullisista teoista.

Ja suklaaherkut pikkupuodissa.