1045 km bussilla Thaimaassa

Niin se viikko on taas mennyt ihan melkein noin vain. Ei kuitenkaan huomaamatta. Lähdin Chiang Maista heti kun sain thaihierontaopinnot tällä kertaa loppuun. Sitten menoksi yöbussilla Bangkokiin ja sieltä bussi-lautta -yhdistelmällä Koh Changin saarelle, jossa nyt kirjoitan tätä blogia. Ehkä Suomessa en lähtisi noin pitkälle bussimatkalle, mutta pitihän sekin kokeilla. Chiang Main majapaikasta lähdin keskiviikkona klo 18 noutotaksilla, joka vei minut ja yhdeksän muuta matkalaista 'keruupaikkaan', joka sijaitsi jossain Chiang Main kaupungin ulkopuolella. Sinne tuli muitakin takseja, joista ihmiset sitten ohjattiin yöbussiin. Sen piti olla VIP air condition. Olihan se air, mutta ei condition. Ilma liikkui ulkoa sisälle, matkan aikana tuli vaikka mitä hajuja sisälle bussiin, kuten roskien poltosta syntyvä kitkerän inhottava haju ja muiden autojen polttoöljyt.

Oppilas Oili ja opettaja Remco Blue Gardenissa.

Sertifikaatti nro 1.

Bussi odottamassa meitä keruupaikalla. Hinta majoituspaikasta Bangkokiin ja sieltä edelleen Koh Changin saaren satamaan 1200 bahtia. Matkan kesto Chiang Mai -Bangkok majoituspaikasta lähtien 12,5 tuntia. Bussissa oli tosi reilut jalkatilat, toimiva vessa, hiljaista ja pimeää, Ei ollut elokuvia, joista minua varoitettiin, tai muutakaan meteliä. Ei ollut kyllä yhtään paikallista asiakastakaan, kaikki olivat turisteja.

Sotilasvallankaappaus

Vähän ihmettelin miksi meidät pysäytettiin monta kertaa yöllä sotilaiden toimesta, emmehän kuitenkaan olleet millään raja-alueella. Minusta oli myös outoa Bangkokissa nähdä aamulla klo 6.30 jokea pitkin vedettävä erittäin pitkä peitetty proomu, josta helposti erotti tykkien muodon. Ja kolmantena oli vielä myös outoa se, kun samassa bussissa tullut israelilainen tyttö kävi ostamassa meille aamujuomaa 7/11-kioskista Bangkokissa sillä aikaa kun minä vartioin meidän rinkkoja. Hän kertoi, että oli nähnyt kadulla hirveästi sotilaita ja sotilasajoneuvoja. Myös VIP-bussi (air condition pelasi ja oli kauniin pinkinpunainen bussi), jolla lähdin kaupungista kohti Koh Changia, kulki yli tunnin ajan Bangkokin läpi, koska liikenne oli ylimääräisesti puuroutunut sotilasajoneuvojen ja aamuliikenteen takia. Asiahan selvisi sitten majapaikassa vasta parin päivän päästä, kun tyttäreni Iida laittoi Whats appiin asiasta kyselyn. Täällä asiasta ei ollut mitään havaintoa. Mielenkiintoisena odotan loppumatkaa torstaina Bangkokiin ja sieltä lentokenttähotelliin, josta perjantaina aamulento on Helsinkiin.

Aamuvoimistelijoita Bangkokin puistossa, jossa odotin seuraavaa kuljetustani pari tuntia.

Kaunis maisema puistosta joelle Bangkokin pohjoispuolella.

Tässä peitetty jokikuljetus klo 6.30 aamulla ennen työmatkalaisten lauttaruuhkaa Bangkokissa.

Bangkokin aamuvilinää

Pääsin lähtemään Bangkokin puistosta 8.30. Chiang Main bussin kuljettaja sanoi autosta poistuessani minulle ja parille muulle, että istukaa tässä ja odottakaa seuraavaa kuljetusta. Hassua, tienreunassako olisimme istuneet! Onneksi kaunis puisto ja sen penkit olivat aidan takana, jossa oli miellyttävämpää ja rauhallisempaa istuskella odottamassa ja katselemassa bangkokilaisten aamutouhuja - voimistelijoita, työ- ja koulumatkalaisia, eläkeläisiä, pari kissaa, lintuja....ja valtavasti autoja ja skoottereita menossa jonnekin.

Kuljetus oli taas keruukuljetus. Bussi lähti jostain muualta kuin bussiasemalta, johon tuotiin takseilla porukkaa eri puolilta Bangkokia. Oli matkalaisia Koh Samuille, Rayongiin, Koh Changille ja muille pikku saarille. Bussi oli lähes uusi ja kauniisti sisustettu vaaleanpunaisilla verhoilla ja pinkki-musta verhouksella. Se kulki urheasti ruuhkaisen kaupungin läpi ilmasiltaa hyväksi käyttäen. Oli mielenkiintoista katsella kaupunkia yläperspektiivistä. Molemmilla puolin autoa näkyi korkeita kalliin näköisiä rakennuksia ja niiden lomassa kuin unohdettuina matalia, yksikerroksisia ja ränsistyneen näköisiä asumuksia. Arvata saattaa ketkä asustavat vaatimattomasti, ja ketkä asuttavat korkeita pilvilinnoja tai ehkä vain tekevät niissä töitä.

Lounastauko kaikille

Minun matka Bangkokista Ko Changin majapaikkaan kesti lautta- ja taksimatkoineen yhdeksän tuntia. Kuljettaja pysäytti meidät pari kertaa tauolle, ja olipa välillä kunnon lounastaukokin. Baarinpitäjä oli paikallinen tarmokas thainainen, joka tuli bussin ovelle ja huusi huonolla englanninkielellä, että nyt on puolen tunnin tauko ja ruokaa tarjolla. Olimme tien päällä, keskellä ei mitään - pelkästään lounaspaikka. Neljä naista oli valmistanut herkullisia lämpimiä thairuokia, joista yksi oli vihannesvaihtoehto. Liekö matkalaiset olleet kaikki jotenkin kallellaan vihannesruokaan, koska se loppui heti ensimmäisten saadessa annoksensa. Olin pitänyt puoleni ja olin siis etujoukossa ja sain ruokaa. Oli nälkäkin. Matka jatkui hyvissä fiiliksissä tilavassa ja ilmastoidussa bussissa, välillä porukkaa jäi pois siirtyen jatkokuljetuksiin jonnekin. Olimme sataman lähellä klo 15, josta lautalle siirryttiin 'pelkistetyllä' bussilla. Se oli vain pelkkä runko, jossa oli puupenkit ja kehikko. Lauttamatkaan meni tunti ja taksimatkaan toinen mokoma. Eli minun koko matka kesti 23,5 tuntia Chiang Maista Ko Changiin. Sillälailla, enpä olisi Suomessa tehnyt.

Siirtymäkuljetus Bangkokin sisällä puistosta keruupaikalle.

Lauttamatka Ko Changille epämukavissa muovipenkeissä.

Bungalow meren rannalla

Taksimatka satamasta kesti lähes tunnin. Älyttömän kiemurainen ja mäkinen tie läpi viidakkoisen saaren rannan oli tosi kaunis ja trooppinen. Suurin osa porukasta oli saksalaisia, jotka jäivät Lonely Beachille ennen minua. Siinä kohtaa kysyin kuljettajalta, paljonko minulla on vielä matkaa Bang Bao Beachille. Hän sanoi, että seitsemän kilometriä. Nokkelana likkana pyysin pysähtymään seuraavalle pankkiautomaatille (ATM) käteisen nostamista varten, kun epäilin varanneeni majoituksen johonkin täysin autioon paikkaan. Onneksi älysin, kyllä kiitin itseäni perille saavuttuani. Olin nimittäin varannut majoituksen nopealla silmäyksellä Booking.comista enkä hirveästi tutkinut lopullista majoituspaikan sijaintia. Kunhan oli rauhallinen, en halunnut yöbilettäjien joukkoon.

Taksi ajoi minut majoituskohteen pihaan, jossa ei näkynyt juuri ristin sielua, pari koiraa, kissa ja yksi mies respassa. Respan mies puhui jonkin verran englantia, ja saimme yhteisen käsityksen varauksestani. Hän epäili kovasti asiaa, ja yritti väen väkisin ohjata minut ilmastoituun mökkiin. Olin kuitenkin varannut bungalowin, koska aikaisemmat kokemukseni ilmastoidusta huoneesta olivat johtaneet flunssaan. Ystävällinen mies pyysi minua katsomaan bungalowia ja minä tietenkin halusin nähdä sen. Mutta en saanutkaan kävellä sinne, vaan hän istutti minut skootterin liukkaalle takapenkille. Taas huonoja kokemuksia liukkaasta takapenkistä.  Olin pienenä tyttönä tippunut veljeni kyydistä (lue keltainen Solifer) ja rikkonut polveni niin, että siinä on vieläkin arpi. Niin minä yritin sydän pamppaillen pysyä kyydissä täysinäinen reppu kuljettajan ja minun välissä, yhdellä kädellä pitäen istuimen takaosasta kiinni. Skootterin keula nousi melkein ilmaan, kun se kulki kurvikasta 30-asteista mäkeä ylös viidakkoon!

Bungaloweja oli useita korkean mäen laella, josta oli suora pudotus kalliolle mereen. Mahtava näkymä! Sanoin miehelle, että ok, tämän otan( D7). Sääskiverkkokin oli, ovi aukesi ja meni kiinnikin ja sain naapurimajasta yhden tuolinkin. Joten kaikki hyvin. Sänky ja tuoli. Ja kuten leirintäalueillakin, suihku ja vessa sekä keittiötilat yhteiset. Kyllä passasi! Ja respan mies lupasi kärrätä minun rinkankin. Kysyi myös, halusinko vuokrata skootterin, johon minä että kiitos, mieluummin polkupyörän. Hän vain naurahti ja katsoi minua vähän kummissaan, ei ollut polkupyöriä. Joten kävelepä likka sitten!

Näkymä bungalowistani.

Jyrkkään rantaan oli tehty polku.

Alue oli viidakossa, jonka puissa ja rannan kallioilla kiipeilivät apinat. Lähimpään mökkiin oli matkaa 150 metriä ja respaan 250 metriä. Pari valoa vain matkan varrella. Onneksi olin varannut taskulampun matkaan, jota olenkin käyttänyt joka ilta.

Bussimatka Chiang Maista Ko Changiin. Lähde Google Maps.