Koskenlaskua ja poopoo-paperia

Sunnuntai 11.5.

Kukko oli huudellut omiansa jo aikoja, kun opas kävi meidät herättämässä klo 8.30. Olipa ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen. Niitä ei ole nimittäin montaa kertynyt tälle reissulle. Yöllä vähän palelikin silkkisessä matkalakanassa. Mutta vedettyäni villaisen viltin päälle, nukuin tosi hyvin. En kuullut muiden kuorsauksia, enkä herännyt omaanikaan.

Aamupesun jälkeen perusaamupalalle, paahtoleipää, keitetty kananmuna ja teetä. Sillä pärjäsi lounaaseen erinomaisesti. Maksoimme 7-11-baaripiikit ja lähdimme autokyydillä kymmeneltä vesiputouksille. Ennakko-odotukseni ei ollut suuri, koska Tin-opas oli edellisenä päivänä kertonut, että putous on kuivahtanut, kun ei ole satanut. Joten saimme kastautua viileässä ja raikkaassa vuoristovedessä. Minä ja ranskalainen tyttö vain nautittiin auringossa ja pienestä ’ammeesta’ sillä aikaa kun muut hurjapäät laskivat pitkin pientä jyrkkää putousta alas veteen päästellen höyryjä ja adrenaalia pihalle. Osa oli laulanut ja nauttinut vesipiipusta vähän pidempään yöllä, mutta se ei menoa haitannut.

Lounas nautittiin kävelymatkan päästä vesiputouksesta. Paluumatkalla tapasin thaipariskunnan joka keräsi puista hedelmiä pitkällä tikulla. Jäin katselemaan toimitusta, ja sain maistiaiset. Hedelmää myydään Suomessakin, se on tiilen punainen ja kooltaan kuin pieni luumu. Sisältä ei minkään värinen, iso kivi ja sen ympärillä herkullinen hedelmäliha. Wikipedian mukaan hedelmä on litsi. "Hedelmä oli kuitenkin pitkään vain keisarillisten herkku. Hedelmäliha on läpikuultavan valkoinen ja tuo mieleen säilötyn hillosipulin". 

Kuva litsistä eli kiinanluumusta. Lounaaksi oli jälleen nauhapastaa, johon oli sekoitettu hieman paistettuja kananmunia ja jotain yrttejä. Perusruokaa. Ympäristö oli kaunis, söimme terassilla, josta näki hyvin ympärille. Läheisessä metsässä oli käynnissä ohjelmapalvelu, jossa annettiin elefanttiajan koulutusta. Muhot – sana tarkoittaa elefantin ohjaajaa. Alhaalla pariskunta paloitteli pieniä palmun oksia elefanttien ruuaksi, alaosa katkottiin uudelleen istutusta varten. Lounas meni rauhallisesti, kunnes meidän, jotka olimme vain kahden päivän retkellä, oli aika erota muista kavereista. He jatkoivat omaa retkeänsä vielä yhden päivän Tinin kanssa, nousten patikassa 1400 metriin yöksi. Minä ja kaksi ranskalaista tyttöä lähdimme laskemaan koskia.

Lounashetki ennen teiden eroamista.

Vesiputous, kuivana aikana. Mitähän lie seuraava suuri vesiputous, johon toinen porukka suunnisti lounaan jälkeen!

Bambua elefanteille ja pieni pala uudelleen kasvamaan.

Koskenlasku oli tuttua puuhaa. Liivit päälle, kypärä päähän ja menoksi.  Ohjelmapalvelun tuottaja oli thepeakadventure jonka toimipiste sijaitsee majapaikkani respassa. Kolme naista ja yksi pieni thaimies perän pitäjänä.  Tämä samainen kaveri oli yötä meidän kanssa kylässä, johon oli saapunut meidän illallisaikana. Pieni kapoinen kaveri, joka osasi pari-kolme sanaa englantia ja ilmeisesti virallista thain kieltäkin huononlaisesti. Mutta osasi poika ohjata lauttaa. Tytöt olivat valvoneet lähes koko yön laulaen ja tuijotellen nuotioon thaikavereiden kanssa, joten soutukäskyt eivät aina menneet perille tai menivät liian myöhään. Joessa oli vähän vettä ja kivet isoja, siinä oltiin vaikka miten päin pyörien tyttöjen vain kikattaessa. Oli meillä hauskaa, kosket eivät olleet isoja verrattuna Kukkolankoskeen ja Ruotsin puolella olevaan ’hornankattilaan’. Opas joutui useasti komentamaan meidät toiselle puolelle, itse nousten veteen irrottamaan lauttaa. Olimme ihan märkiä ja fiilis oli korkealla, saimme laskea pari vähän isompaakin, takaperin ja pyörien. Ja lopussa kun luulimme että homma on ohi, saimme toisen oppaan ja bambulautan. Sillä meno oli tasaista ja matkakin lyhyt. Kaikkiaan pyörimme koskessa vajaan pari tuntia. Ylöstulopaikassa oli tuttu suihku, putkesta tunturivettä. 

Tämän jälkeen lähdimme ajamaan takaisin päin uuden kaverin kanssa, joka oli ottanut meidät kyytiin lounaspaikasta. Takana oli paljon tilaa, ranskalaiset ottivat rennosti ja nukkuivat siihen asti, kun saimme lisää kyytiläisiä. Yhdessä tulimme lähelle Chiang Maita, jossa meillä kaikille oli eri kohteet. Uudet kyytiläiset jäivät kuvauttamaan itseänsä tiikerin pennun kanssa, ranskalaiset tytöt menivät katsomaan pitkäkaulaisia naisia, ja minä menin tutustumaan paperin tekoon.

Poopoopaper park  - Think Poo-sitive!

Chiang Main uusimpia turistikohteita on Elephant Poopoopaperpark. Se sijaitsee vain 10 kilometrin päässä kaupungista. Ulkomuseopuistoksi itseään mainostava paikka oli upea, harmi kun kännykän akkukin loppu juuri kun olin päässyt asiaan. Hienosti suunniteltu asiakaskierto kertoi tarinaa miten eläinten ulosteista ja hedelmien kuorista on tehty iät ja ajat paperia, ennen kuin paperiteollisuus alkoi hyödyntämään puumateriaalia. Elefantin kakasta (poopoo) puistoa ylläpitävä yksityinen yritys on valmistanut jo kymmenen vuoden ajan taidepaperia ja vie sitä useaan maahan ympäri maailmaa. Puiston yhteydessä oli kahvila, ja tuotteiden myyntipiste. Asiakaskierron aikana sain kokeilla miltä elefantin puhdistettu kakka tuntuu käsissä, kun sitä suodatettiin seulan läpi paperiksi. Seula laitettiin kuivumaan aurinkoon, josta paperiarkki sitten irrotettiin ja muotoiltiin korteiksi, kirjekuoriksi, kansioiksi, eläinhahmoiksi, muistikirjoiksi jne. Teemaan oli tuotteistettu korkeatasoisia käsitöitä kuten laukkuja, kukkaroita ja t-paitoja.

Elefantin kakan puhdistusprosessia.

Auto haki minut puolen tunnin kuluttua, juuri ja juuri ehdin kulkea koko pienen puiston läpi ja maksaa ostokseni. Ranskalaiset tytöt olivat pettyneitä pitkäkaulaisiin, sanoivat että siellä naiset olivat esillä ja yrittivät myydä käsitöitä. Loppumatka olikin sitten lyhyt, minun vietiin ensimmäiseksi ja palasin onnellisena märkien vaatteiden kanssa majapaikkaani. Kello oli vähän jälkeen neljä.

Suosittelen kaikille syvempää tutustumista Chiang Main ympäristöön. Kaupunki itsessään on ihan mielenkiintoinen temppeleineen, ostostapahtumineen ja mataline rakennuksineen sekä kapeine kujineen. Ihan lyhyen ajomatkan päässä on täysin erilainen maailma, johon pääsee suhtalaisen helposti. Ohjelmapalveluyrityksiä on tosi paljon, ihan vieri vieressä lähes kaikkialla. Samoin ohjelmia myyviä ja välittäviä matkatoimistoja. 

Sunnuntai-ilta menikin markkinoilla. Söin ja maistoin ihania uusia makuja, ostin itselleni ja tyttärilleni pieniä muistoja ja thaihierontaa varten alusmaton ja pari thaityynyä. En vielä ole ratkaissut sitä, miten saan ne kuljetettua Suomeen. Rinkkani on vain 60 –litrainen.