Helsinki airport viikon fiilisten jälkeen

Nyt se on viikko takana, Haagassa. Koti odottaa Rovaniemellä, ajatus omasta rauhasta ja omasta kodista tuntuu tosi hyvältä. Ympärilläni on Helsingin lentokentäksi aika rauhallista. Vain muutamia lomalta palaajia odottelee lentoa kanssani. Heillä on utuinen katse, ruskettuneet kasvot ja varvassandaalit. Ei edes sukkia. Ulkona on +1 astetta lämpötila, Rovaniemelläkin kuulemma vain  -3. Sehän on melkein kuin alkukesästä, joskus ainakin.

Olen lähtöportin 27 lähellä, joka juuri alkaa lastaamaan väkeä Göteborgiin. Ilmankos vieressä istuva mies on puhunut tauotta ainakin puoli tuntia kaunista riikin ruotsia jollekin joka on hyvä kuuntelemaan. Ainakin luulen niin, koska puhetta tulee lakkaamatta. Ja varvassandaali-ihmisetkin menivät Göteborgin koneeseen, hyvä niin. Olisi voinut tulla kylmä Rovaniemellä.

Blogikirjoittaminen tutuksi ja helpoksi

Matkailun sähköinen liiketoiminta on tällä viikolla tehnyt ison aluevaltauksen aivoihini. Ja valtaus jatkuu. Innostukseni varmaan näkyy ulospäinkin. Ei haittaa. Jotain mielenkiintoista ja innostavaa elämääni tavallisen työrutiinin rinnalle. Oikein kaipaan vaihtelua ja olen siitä aidon iloinen. Olen halunnut opetella blogikirjoittamista, mutta työ- ja arkikiireiden jalkoihin opettelu on jäänyt. Nyt pidän tätä jo opittua yllä, vaikka aina ehkä ei asiaakaan ole. Polkupyörällä-ajoakaan ei kuulemma unohda kun sen on kerran oppinut! Ehkä pyörät muuttuu ja pyöräilijän kuntokin ajan saatossa! Väliäkö sillä näin perjantai-iltana.

Pienistä matkoista suurempia ajatuksia

Pään sisälläkin voi tehdä matkoja, vaikka itse ei liikkuisikaan minnekään. Ostin R-kioskilta pienen dekkarin, mutta se oli tähän mielentilaani aivan liian lapsellinen. Hetken, vain hetken häivähti mielessäni - olenko tullut liian tosikoksi kun teksti tuntui jotenkin naurettavan yksinkertaiselta, lapselliselta ja pinnalliselta! Naivistista tai ei, laitoin kirjan laukkuun ja otin tilalle tämän läppärin.

Keskittymiskyky hakusessa

Kahden tiukan työvuoden jälkeen tuntuu kuin olisin antanut itseni tyhjentyä kaikesta kivasta ja mukavasta, sellaisesta josta tulee fiiliksiä ja elämä tuntuu ihanalta. Mihin se mielenkiinto kaikkeen on hävinnyt, liialliseen suorittamiseenko? Vaiko liian pitkiin työpäiviin, pimeisiin ajomatkoihin auton ratissa, ontuviin verkko-sovelluksiin jotka jostakin syystä aina kaatuvat asiakkaan läsnä ollessa - vaiko vain mielenkiinnon lopahtamiseen. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä, nyt sekin on kadonnut jonnekin piiloon. Miten sen saa pois piilosta? Kommentoi minulle ja vinkkaa pari esimerkkiä, jos olet kokenut samanlaista. Viikonloppujen toivotukset kaikille, minä ajattelin olla vain kotona ja käydä hiihtämässä!